Emma-äidin päiväkirjasta…

Toin äidin päiväkirjan hänen huoneestaan ja kirjoitan juttuja sieltä täältä.

Yritän saada tähän äiti-Emman äänen, eli mitä hän vielä keskustelee meidän lasten ja vieraiden kanssa.

1.1-11

Antti on kirjoittanut:”Jeesus Kristus sama eilen tänään ja iankaikkisesti.”

Laulettiin harmoonin säestyksellä koko porukan kanssa ja tultiin Emman huoneeseen ja luettiin Päivän luku.

Soitettiin Maijalle ja pyydettiin lukemaan Elsalle Ymmärrätkö mitä luet kirjasta. Veren turvissa Uuteen Vuoteen.

Minun lisäys: Elsa oli isän veljen vaimo. Hän oli silloin sairalassa Sallassa ja kuoli aika pian tämän soiton jälkeen.

1.6-11

Muistelimme äidin häitä, kuinka majalta olivat tulleet Pätiälän mukana monet seurakuntalaiset juhlistamaan kahden nuorenparin juhlapäivää. Äidin lisäksi hänen siskonsa Margit myös vihittiin Holkerissa samana päivänä.

Äiti oli oikein kyselytuulella:

-ketä muita täällä on

-miten vanha Sallamari on

-onko niitä muita lapsia

Juttelimme mummun lapsista. “Missäs ne asuukaan?”

Ja niin taas mentiin kaikki lapset kerrallaan. Todella monta kysymystä sain vastattavaksi.

“Veren kautta taivaasen mennään”, sanoi mummu.

Soitimme yhdessä yhdelle äidin lapsista, eli Laurille Veteliin.

7.6-11

Istuimme pitkään pihalla äidin kanssa.

Hänen jalkansa kulkivat sukkelaan ja näkökin pelasi hyvin.

Äiti nautti ulkoilusta, ei ollut liian kuuma, kun istuimme varjossa.

Oli siellä paljon muitakin ulkoilijoita.

“Eiköhän me Paula lähetä kotio”, sanoi mummu viimein. Sanoin hänelle, että kotona joudutaan töihin. “Niinkös  luulet”, siihen tuumasi mummu.

21.6-11

Kysyin äidiltä, että kuka on kirjoittanut Päivä Päivältä kirjan. Äiti kertoi:” Se on meidän seurakunnasta Pätiälä. Kävi meillä monesti Holkerissa. Se oli kyllä semmonen mukava mies, äiti vielä lisäsi.

Kun kerroin, että kaksoset täyttävät kohta viisikymmentä vuotta, äiti siihen, että joko se on sillälailla, kyllä aika rientää. Kaksoset ovat Heikki ja Tuula äidin nuorimmaiset.

30.6

Antti on kirjoittanut:”Vuosi kallis veri kerran kukkulalla Golgatan…Hyvin äiti osaa laulun sanat ja Raamatun lauseet. Täytyy välillä testata, mutta kyllä mummu osaa yksinkin laulaa.

31.6

Veimme Uolevin kanssa äidin pihalle. Hellettä on, mutta käy vilvottava tuuli.

Kun Uolevi kehui äidin huonetta isoksi, sanoi äiti: Tämä on Holkeri.”

Näin tänään. Hyvää kevään jatkoa!

 

 

-

 

 

 

 

 

miten

Ihana keväinen päivä

7.3-12

“On ihanaa, kun aurinkoinen paistaa…..”

Mummun luona olemme käyneet tasaisin väliajoin.

Mukava siellä on piipahtaa.

Äiti-Emma on säilynyt hyvin talven viruksilta, mitä nyt jotain pientä flunssan suuntaan on ollut.

Aina hän iloisesti hymyilee, kun sinne menemme.

En muista, että äiti olisi koskaan kovin kiukutellut, vaikka aihetta olisi varmasti ollut ison perheen äitinä. Ja kovan työn takana leipä oli silloin, kun me lapset olimme pieniä.

Olen sitä monesti miettinyt, kuinka äiti suhtautui siihen, että hän nuorena vaimona muutti perheensä kanssa ihan metsän keskelle Sallaan.

Veteli oli kuitenkin vireä paikka, josta löytyivät kaikki tarvittavat kaupat ym.

Tuohilammilla ei ollut kuin kaksi taloa meidän lisäksi.

Kaupat ja koulut olivat melkein kymmenen kilometrin päässä.

Äiti ja isä olivat silloin nuoria ja jaksoivat tehdä työtä, rakentaa, hoitaa karjaa ja lapsia. Meitä lapsiahan tuli tasaisin väliajoin seitsemän kappaletta, viimeiset kaksi kerralla.

Silloin oli vielä tapana, että vierailtiin toisten luona. Meillekin tuli monesti sunnuntaisin vieraita linja-autolla, milloin Oulangasta ja välillä Hirvasvaaralta  ja kauempaakin kävi sukulaisia ja ystäviä.

Olen monesti harmitellut, kun en aikanaan kysellyt vanhemmiltani entisistä ajoista ja pistänyt niitä paperille. Jotain kyllä aina välillä tulee mieleen, mutta nekin välähdykset pitäisi heti laittaa talteen.

Mummun kanssa laulelemme vaikka näin: “Oi minkä onnen autuuden se usko myötään tuo. Kun itse Herran Jeesuksen se omaksemme suo! Se murheet mustat lieventää, se tuskat tuimat keventää. Ja toivon vahvan iäisen, se luopi sydämeen.”

Näin tänään!

 

 

 

 

 

 

 

“Syntymäpäivä äidin…

29.1

Äidin syntymäpäivää vietimme viikon verran myöhässä. 89 vuotta tuli täyteen 20.1.

Kävin pukemassa äidille pyhävaatteet päälle ja sitten mentiin juhlapaikalle.

Väkeä olikin saapunut jo runsaasti ja äiti sai monet halaukset ja onnittelut.

Juhla aloitettiin onnittelulaululla: “Kun tänään riemuin muistat kuinka Herra, sua uskollisna ain on hellinyt.”

Antti piti puheen äidille ja kaikille muillekin läsnäolijoille.

Kuorolauluina esitimme: “Ah on autuasta käydä, murheen maasta taivaisiin…

ja ” Kun mun matkani päivä päättyy kotiin käydä saan. Uuden aamun koittoon silmäin aukenee. Silloin Jeesuksen tunnen rannalla Hän Kaanaanmaan ensitervehdyksen mulle hymyilee…..

Erkki piti ensin mummulle pienen puheen ja sitten saarnasi meille kaikille muillekin saarnatekstin mukaan.

Antti pyysi minua lausumaan runon. Runo oli- Aika Ajassa, Aira Kokin kirjoittama kovin puhutteleva runo, joka kertoo kuinka elämä on niin

lyhyt “Käden käänne ja leveys kämmenen… siinä aikasi ajassa, ihminen.”

Salon Antti ojensi äidille ruusun ja lauloi “Yksi ruusu on kasvanut laaksossa…Siinä oli Eero Savolan kirjoittama toinen säkeistö, valitettavasti en sitä muista.

Lauloimme yhdessä ” Ei taivahassa kuolon vaaraa, ei kyyneleitä yötäkään. Näin lauloi kerran musta Saara. Pien neekerlapsi hyvillään.”

Tämä on yksi äidin lempilauluista.

Antti kertoi, kuinka laulu liittyy vahvasti meidän mummuun. Olen kertonut jo aikaisemmin siitä, kuinka äiti pienenä tyttönä poltti jalkansa kuumassa vedessä. Hänen äitinsä oli tuonut pirttiin vettä pestäkseen lattian. Lapset äidin kertoman mukaan leikkivät sokkosta ja hän hyppäsi kuumaan vesiämpäriin.

Äiti oli huonona pitkään. Ja hän pyysi aina vaan laulamaan musta Saaraa.

Ei tiedetty selviääkö äiti. Ester-mummulla oli paha mieli, kun jäi ämpäri vartioimatta ja lapsi koko ajan pyysi laulamaan tuota surullista laulua.

Anniina lauloi ” Kaikki päiväs lausuu Hän, kirjassani ovat….Ja Psalmin 130 ” Syvyydestä minä huudan Sinua Herra…

Timon kanssa lauloimme “Täältä maalta vierahalta, kotiin lapsi kaihoaa. Ei se ihme, kun hän siellä autuaana olla saa.

Salon Antti kertoi kuinka hänelle tuli muistot mieleen, kun lauloimme musta Saarasta. Hän oli Keniassa nähnyt samanlaisen tilanteen. Pieni vauva oli kuollut paikallisessa sairaalassa.

Jumalan sanaa siellä oli kuunneltu innolla.

Juhlan lopuksi nautimme Anniinan tekemistä täytekakuista ja muistakin herkuista.

Ja tietysti otimme valokuvia ja seurustelimme.

Veimme väsyneen Päivänsankarin takaisin Eevan, Uolevin ja Kaukon kanssa.

Vähän aikaa hän malttoi köllötellä sängyllään, joten veimme hänet seurustelemaan toisten joukkoon.

Mitä hänelle jäi päivästä mieleen, se jäi arvoitukseksi.

Meille muille päivä oli oikein virkistävä ja ikimuistoinen.

 

 

Aurinkoista sunnuntaita 22.1

13.1

Menimme äidin luokse Kaukon kanssa. Äiti istui oleskeluhuoneessa kavereidensa kanssa. Oli televisiossa presidenttipeli menossa.

Eipä se kovin tainnut ketään kiinnostaa.

Presidenttiä tulee ja menee. Monet mummoista ovat nähneet monenmoista pressaa.

Oli äidillä taas mukavia “sutkauksia”, mutta enhän minä niitä muista, kun olivat monet Vetelin kielellä.

On otettava sinne paperi mukaan, johon voi kirjoitella mitä siellä puhelemme.

20.1

Äiti-Emman syntymäpäivä

Ei millään uskoisi, että vuosia tuli jo 89 täyteen. Eräs hoitajistakin sanoi, että mummu ei näytä yhtään ikäiseltään.

Meitä oli kolme sisarusta ja Kauko paikalla. Eli minun lisäksi nämä samannäköiset veljekset: Lauri ja Uolevi.

Anttikin oli liikkeellä, mutta ei työaikana sinne ehtinyt. Hän asuu niin lähellä, että voi piipahtaa milloin vain siellä.

Laurin kanssa keskustelimme äidin kotiseudusta ja Teerijärvestä, missä on äidin sukua vielä kovasti.

Mummu otti osaa keskusteluun ihan asiallisesti. Nyt hän muisti senkin, kuka liikennöi Kokkolaan. Tuli kuin apteekin hyllyltä-Aho Armas.

Soitimme äidin Liisa-siskolle Kurikkaan. Hän oli lähdössä kauppaan, mutta ehtivät mummun kanssa keskustella hetken aikaa. Liisa lauloi äidille ” Paljon Onnea vaan….

Minä onnittelin äitiä ” Kun tänään riemuin muistat kuinka Herra, Sua uskollisna ain on hellinyt…..

Ensi sunnuntaina vietämme mummun synttäreitä täytekakun kera.

Niistä myöhemmin lisää.

 

Vähän ennen ja jälkeen joulun

Kaukon kanssa kävimme mummun luona. (13.12)

Luin äidille ja laulelimme yhdessä. Aina vain äiti muistaa hyvin laulujen sanat.

Kun oli Lucian päivä, niin sinne tuli laulajia, nuoria nättejä tyttöjä ja poika, joka säesti heitä kitaralla. Kauniisti lauloivat ja toivat samalla joulutunnelmaa taloon.

Monenlaista ohjelmaa siellä on ennen joulua järjestetty vanhuksia piristämään.

Ja joulun jälkeenkin heillä on monenlaista toimintaa.

16.12

Kävin viemässä äidille joululiinan pöytään.

Luulin jo, että liina on hukkunut, mutta täältähän se löytyi omista kätköistä. Olin tuonut liinan kotiin, enkä tietenkään muistanut mistä hakea.

Haastattelin mummua, mutta ei hän enää juuri muista muuta kuin lapsuuden aikaisia asioita. Veteli on vielä muistissa. Riippuu kyllä päivästäkin. Jos mummu on virkeä ( ei heti syönnin jälkeen) niin voi vielä tulla muitakin asioita mieleen.

Hän muisti, että naapurissa oli paljon lapsia. Kysyin, että oliko Anna Eeron sisko. Mummu mietti hetken ja pikkasen auttamalla hän sanoi-” Ei ole sisko vaan täti.”

24.12

Menimme aattona katsomaan äitiä porukalla.
Meidän lisäksi oli Johanna ja Veli-Pekka kavereineen.

Siellä odoteltiin jouluruokaa ja tietysti joulupukki oli tulossa taloon.

Luin äidille Joululehdestä luvun ja jätimme mummun Taivaan Isän haltuun.

3.1.2012

Vuosi on vaihtunut. Kyllä vuodet menee niin “viriaa” sanoisi äiti-Emma.

Meidän piti jo eilen  Eevan kanssa mennä mummua katsomaan, mutta oli kova myrsky.

Ajelin sitten yksin, keli oli jo parantunut.

Äiti oli pötköllään, ruokalevolla, kun menin hänen huoneeseensa.

Selailin äidin päiväkirjaa odottaessani hänen heräämistään.

Liisu oli käynyt viimeksi Hannan, tyttärensä kanssa äidin luona.

Hekin olivat lukeneet ja laulaneet siellä, ihana asia.

Luin äidille Joululehdestä Pätiälän kirjoituksen: Vapahtaja, Kristus, Herra

Kysyin äidiltä, että muistaako hän pastori Pätiälää. ” Muistan muistan”, sanoi hän.

Kun kysyin, kuka vihki Emman ja Eeliksen, niin äiti sanoi-Uusitalo.

Arvuuttelin näiden kahden pastorin välillä, niin tulihan oikea vastaus, Pätiälä.

Hän oli tullut Majalta suoraan Holkeriin ja sieltä oli tullut myös muitakin juhlavieraita juhlimaan kahden sisaruksen häitä, äiti-Emman ja Margitin.

Kun soittelimme Sirkka-Liisan kanssa myöhemmin, niin hän kertoi kysyneensä myös äidiltä, että kuka oli hänellä vihkipappina.

 

 

 

 

.

Jouluaattoa

24.12.2011

Hyvää Joulunaikaa kaikille!

Muistetaan kenen syntymäpäivää vietetään, eikä unohdeta kaiken maallisen kiireen keskellä tärkeintä asiaa: Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla.

” Vaan muistammeko Lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itsenäisyyspäivän aatto 2011, kun kirjoittelen

9.11.11

Eeva-Liisan kanssa menimme mummua ulkoiluttamaan.

Piti olla aurinkoinen päivä, mutta yhtä harmautta vaan oli, niinkuin monesti näin marraskuussa.

Useita opiskelijoita oli mummuja viihdyttämässä. Siellä askarreltiin, laulettiin ja paljon kaikenlaista ohjelmaa heillä oli.

Me kuitenkin puimme äiti-Emman ja lähdimme katsastamaan mualimaa.

Mummun pistimme pyörätuoliin ja menoksi.

Monesti hän kysyi – minne mennään. Ja epäili, että emme jaksa häntä viedä.

Kyllä hän kävelikin jonkun matkaa. Äidin jalat pelaavat vielä kohtalaisesti.

Noin tunnin verran ulkoilimme.  Sisällä taas luimme mummulle ja laulelimme.

Veimme hänet kahville ja lähdimme uimaan kylpylään.

Eeva oli noussut jo neljältä ja lähtenyt työpaikalleen.

Minua vähän huolestutti, että pysyykö hän hereillä altaassa.

Ei nukkunut!

20.11

Olimme Hämeenkyrön Honkalassa puhumassa asukkaille Taivaan Isästä.

Antti oli hakenut äidinkin mukaan.

Erkki ja Antti pitivät puheen ja laulelimme porukalla. Antin kanssa esitimme kaksinlaulua-” Jeesus sun armossas, autuus on vain.Kalleissa haavoissas, rauhan mä sain. Puolesta maailman kärsit sä kuoleman. Suuri ja pohjaton Armosi on.”

25.11

Taas kävimme Eevan kanssa yhdessä mummua tapaamassa.

Sallamari tuli ruokakärryn kanssa ovessa vastaan.

Mummullahan on ihan omasta takaa hoitajia siellä. Kaksi Antin tyttöä Sallamari ja Marianna ovat hoitajina usein mummun osastolla.

Joulukynttelikkö paloi mummun ikkunalla, oli niin jouluinen tunnelma.

Juha soitti Muoniosta juuri, kun istuimme mummun huoneessa.

Laitoin kaiuttimen päälle, niin mummu kuuli mitä Juha jutteli. Juha kysyi äidiltä-Joko olet kutonut minulle sukat? Mummua nauratti kovin Juhan kysymys.

Kerroin, että kyllä mummulla on kudin, mutta ihan liian pieni sukka Juhalle.

Päivän luvun jälkeen lauloimme yhdessä-Vuodesta vuotehen on armo uus…..

Jätimme äidin taas Taivaan Isän haltuun.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille.

Lämmintä marraskuuta!

23.10 Antilla oli kerho, jonne myös äidin kävin hakemassa.

Äiti oli vähän väsyksissä niinkuin aina ruuan jälkeen, mutta kyllä hän siitä piristyi. Lauloi kaikki laulut taas tapansa mukaan. Ja seuraili muutenkin mitä ympärillä tapahtui.

Anniinan pientä Otto-poikaa äiti mielellään katseli.

Raamatusta oli aiheenamme Johanneksen ensimmäinen kirje ja toisen luvun alusta muutama jae. ” Ja siitä me tiedämme tuntevamme Hänet, jos pidämme Hänen käskynsä.” ” Hän on sovitus meidän synneistämme, eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman.” Näistä asioista keskustelimme.

Tietysti myös lauloimme yhdessä ja Anniina esitti yksinlaulua Antin säestyksellä.

Lopuksi kahvittelimme ja herkuttelimme emännän tekemillä piirakoilla ym.

Vein väsyneen mummun takaisin “kotiin.” Onneksi Antti oli lähtenyt meitä seuraamaan, joten matka Kaislaan sujui mallikkaasti.

29.10

Lauri ja Helinä tulivat Porin kautta kyläilemään. Kävivät ensin mummun luona.

Äiti oli ollut oikein virkeä. Oli jopa kysynyt, että mitä tytöille kuuluu.

Helinä ja Lauri tulivat sieltä tänne Röyhiöön, josta sitten lähtivät kotiin Veteliin.

3.11

Lähdin keskustaan puolen päivän jälkeen.

Tänään äiti käy kampaajalla.

Hän oli juuri syönyt ja oli sängyllään melkein unessa, kun menin sinne ja kohta kuului mahtava kuorsaus.

Istuin ja kirjoittelin päiväkirjaan ja annoin äidin levätä vielä hetken aikaa.

Luin hänelle sitten päivän luvun-Missä on turvamme

“Herraan turvaavat ovat kuin Siionin vuori, joka ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti” Ps 125:1

Vähän minua jännitti, että saanko äidin autoon, sillä hänen jalkansa eivät ole enää niin sutjakkaat kuin nuorempana.

Hyvin kaikki onnistui ja kampaamoon ehdimme ihan ajoissa.

Lähdin käväisemään kaupoilla  ja kun tulin sieltä, äidin hiuksia jo kuivattiin.

Yhdessä ihailimme mummun kauniita hiuksia.

Paluumatkalla poikkesimme viemään kukan isän haudalle.

6.11

Tänään, kun tätä kirjoittelen, oli tarkoitus lähteä Kaukon kanssa mummua ulkoiluttamaan. Antti soitti, että on menossa äidin luokse, joten menemme sinne toiste.

Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille!

 

lokakuuta jo mennään

2.10

Tänään meillä oli seurakunnan kokous keskustassa.

Kävin hakemassa äidin. Hän kyseli-minne mennään, Holkeriinko. Holkeri on aina hänellä mielessä. Lapsuuskoti, varmasti hänellä on ollut hyvä ja turvallinen koti. Äiti ja isä uskoivat Taivaan Isään ja varmasti lapsillekin kerrottiin Hänestä.

Siinä mummu istui ja kuunteli saarnoja silmät kiinni. Taisi olla vähän väsynyt, sillä ruokailu oli ollut vähän aikaa sitten.

Antti sanoi puheensa välissä-Emma nukkuu. Äiti siihen-en nuku.

Väsynyt mummu oli reissusta. Mielellään olisi mennyt heti pitkäkseen, kun vein hänet takaisin, mutta ensin oli mentävä ruokapöytään.

10.10

Juha tuli lomalle Muoniosta. Lähdimme hänen ja Veli-Pekan kanssa mummun luokse käymään.

Myös Mirkku liittyi meidän seuraamme.

Mummu oli juuri tullut saunasta. Pampulat oli jo laitettu, kun hän käveli hoitaja-Oilin kanssa meitä vastaan.

Menimme äidin huoneeseen sovittelemaan uusia vaatteita. Hän on aina ennen ollut mukana ostoksilla. Nyt uskalsin hakea vaatteet, sillä niihin annettiin vaihto-oikeus. Jakku oli pieni, joten sen kävin vaihtamassa Nansossa. Meillä on Nanso melkein kotikunnassa,  Parkanossa, lähempänä kuin oma keskusta.

Luin mummulle päivän luvun: ” Autuas on se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat.” Jaak. 1:12

Taas tuli äidille ruoka-aika, joten veimme hänet syömään.

Jatkoimme matkaa Mimmin luokse lounaalle. Ruoka oli hyvää ja tarpeeksi.

Kello on jo paljon, joten nukkumatin luokse on matkattava. Toiste lisää.

“Levolle lasken Luojani, armias ole suojani……..

Kesä taas muisto vain…

26.9.11

On taas vierähtänyt monta aikaa edellisestä kirjoituksesta.

Kesällä on niin paljon kaikenlaista tekemistä, että paikallaan ei juuri ehdi istua.

Yritän taas kirjoitella jotain tänne muistelmiin.

Mummulla on päiväkirja huoneessaan ja sinne laitamme käydessämme asioita mitä mummun kanssa keskustelemme ja teemme. Valitettavasti asiat unohtuvat, kun tulen kotiin, joten en joka käynnistä muista mainita tänne blogiin ja ei kai se ole tarkoituskaan.

Jatkossa yritän kirjoitella mitä muistan ajasta ” ennenvanhaan”, näin olen suunnitellut, mutta saa nähdä kuinka käy.

12.8

Olimme äidin kanssa pihalla pitkään. Oli lämmin, oikein kuuma päivä.

Mummu oli oikein virkeä ja puhelias. Ihaili pihan kauneutta ja kukkasia.

Hän kysyi-lähdetäänkö Holokeriin?  Kysyin, että jaksatko istua autossa, Veteliin on niin pitkä matka. ” Vai niin, ihmetteli mummu.”

Monesta asiasta puheltiin.

Alkukesästä tuntui, että mummun jalat ovat tulleet kankeiksi, kun enää ei niin kovin niitä tarvitse käyttää. Piti ottaa pyörätuoli avuksi, kun menimme pihalle.

Nyt mummu käveli oikein hyvin.

25.8

Menimme Eeva-Liisan kanssa mummun luokse.

Otimme hänet pyörätuoliin ja veimme leirintäalueen uimarannalle.

Sinne on pitkä alamäki ja pyörä meni viriaa, niinkuin mummu sanoisi.

Äiti sanoi monta kertaa matkan aikana, että kyllä minä kävelen ja ette jaksa, mutta niin vain pääsimme rannalle.

Alueella oli vielä paljon matkailijoita asuntoautoineen.

Siinä rannalla sitten istuimme ja katselimme kaunista Kyrösjärveä.

Mummu sanoi monesti, että on pitkä järvi.

Lauloimme yhdessä ” Ei taivahassa kuolon vaaraa, ei kyyneleitä yötäkään. Näin lauloi kerran musta Saara……

Kysyimme, että tuleeko mummulle mitään mieleen tästä laulusta. Hän sanoi-poltinko minä itseni silloin.

Eeva kyllä vähän vihjaili, näytti mummun jalkoja, joissa vieläkin näkyy vähän palamisen jättämiä arpeja.

Olen jo aikaisemmin kertonut, minkälainen tapaus se oli.

1.9.11

Sirkka-Liisan kanssa kävimme äidin luona.

Mummu oli ruokalevolla kun menimme, mutta pian hän siitä virkosi.

Juttelimme vanhoista asioista ja vähän uusistakin.

Tyynen ja Reinon mummu sanoi muistavansa.

Kysyin, että missä Pätjälä yöpyi matkoillaan Vetelissä. Heti tuli vastaus- no Marjaanan talossa!

Äidin silmistä olen ollut huolissani, mutta hyvin hän näki ketä valokuvat esittää.

” Emma ja Eelis siinä ovat” äiti sanoi, kun näytimme hyllyllä olevaa kuvaa.

Ihan alusta loppuun äiti lauloi taas laulut, jotka lauloimme.

Laskimme montako kotipaikkaa äidillä on ollut: Veteli, Salla, Karstula ja taas Salla ja nyt Ikaalinen. Liisu sanoi, että on vielä yksi koti tulossa. Mikä se on.

” No, taivaan koti”, vastasi äiti Emma siihen.

Veimme mummun kahvipöytään. Hän kysyi-tulettehan pian takaisin.

22.9

Kävin hakemassa Johanna pienen koiran Hämeenkyröstä ja ajelin sitten mummun luokse.

Väki oli ruokaa sulattelemassa pöydän ympärillä.

Hoitaja kertoi porukan olevan niin täysiä hyvästä ruuasta, että on sulateltava ensin vähän aikaa.

Mummun huoneessa lauloimme monta laulua.

Äiti kysyi, että vieläkö Reino asuu naapurissa. Olen aina niin iloinen, kun hän alkaa itse jotain puhua.

Kyllä äiti kysymyksiin aina jotain vastaa, mutta ei juurikaan itse ala kysellä tai kertoilla asiooita.

Muistelimme taas kuinka ennen mentiin Tuohilammilla.

Pastori oli taas kerran tullut meille saarnamatkalle. Jostain syystä auto ei ollut kunnossa vaan pastoria vietiin traktorin peräkärryllä. Eikä siinä vielä mitään. Kärry oli tehty vanhasta autonromusta. Kyllä meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana. Vieläkin muistan, kuinka hauskaa meillä oli siellä kärryllä istuissamme. Ja pastori nautti!

Mummu purskahti oikein nauruun kun kerroin tämän.

Kyllä mummu hyvin viihtyy, on puhekavereita ja mukavia hoitajia.

Taivaan asiat ovat hyvin muistissa edelleen. Laulujen sanat ja Raamatun lauseet ovat kirkkaana hänen mielessään.

Antti käy siellä usein puhelemassa ja laulelemassa.

Lapsena oli niin turvallista mennä nukkumaan, kun keittiöstä kuului laulua. Siellä äiti ja isä lauloivat naapurin Ainin ja Valten kanssa. Naapurit olivat saaneet kotiaskareet tehtyä ja tulivat iltakylään meille.

Monia muitakin vieraita kävi iltaisin laulelemassa. Irja ja Sauli ainakin on jäänyt mieleen.

Yritän kirjoitella vähän useammin jatkossa.

 

.